Makrotalous ja kryptovaluutat

Makrotalouden muutokset ovat vaikuttaneet viime vuosien aikana enenevissä määrin myös kryptovaluuttamarkkinan hintaliikkeisiin. Tässä blogitekstissä käydään läpi keskeisimmät makrotaloudelliset indikaattorit, miten makrotalouteen vaikutetaan talouspolitiikan avulla sekä makrotalouden vaikutuksia kryptovaluuttoihin.

              
Makrotalous
Makrotalous on taloustieteen osa-alue, jossa analysoidaan talouden toimintaa kokonaisuutena. Makrotaloudessa tarkastellaan siis esimerkiksi kokonaisten valtioiden, kuten Suomen, tai laajempien talousalueiden, kuten Euroopan unionin, taloutta. Makrotalouden tutkimukselle on tyypillistä etenkin syy-seuraussuhteiden tarkastelu kansantalouden tasolla. Makrotalouden vastakohta on mikrotalous, jossa tarkastellaan yksittäisten toimijoiden toimintaa makrotalouden sisällä.
Makrotalouden keskeiset indikaattorit
Makrotalouteen liittyy useita indikaattoreita, joiden avulla on mahdollista arvioida valtion taloudellista suoriutumista verrattuna muihin valtioihin sekä saman valtion aiempaan taloustilanteeseen. Seuraavaksi käydään läpi kolme merkittävää makrotalouden indikaattoria, jotka ovat monille tuttuja myös päivittäisestä uutisoinnista.
Inflaatio: Inflaatiolla tarkoitetaan yleisellä tasolla hintatason nousun suuruutta. Tarkemmin ottaen inflaatiolla tarkoitetaan muutosta kuluttajahintaindeksissä eli kotitalouksien tyypillisesti ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehityksessä. Inflaatiolukemat ilmoitetaan yleensä kuukausittain siten, että edellisen kuukauden hintatasoa verrataan vuoden takaiseen. Korkeaa inflaatiota kutsutaan hyperinflaatioksi, kun taas negatiivista inflaatiota kutsutaan deflaatioksi. Inflaation voidaan nähdä olevan tärkein indikaattori keskuspankkien harjoittaman rahapolitiikan näkökulmasta.
Bruttokansantuote: Bruttokansantuotteella (BKT) tarkoitetaan kaikkien tietyssä valtiossa tai talousalueella tuotettujen tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettua arvoa tietyllä aikavälillä (yleensä vuosi tai vuosineljännes). BKT:tä ja siitä johdettua BKT henkeä kohden -indikaattoria käytetään usein valtioiden taloudellisen suorituskyvyn vertailuun. Yhden valtion kohdalla BKT:tä käytetään puolestaan talouskasvun mittana. Eri ajanjaksojen BKT:tä vertaamalla on mahdollistaa määrittää, onko valtion talous esimerkiksi kasvussa, taantumassa tai lamassa. Taantumalla tarkoitetaan kahden vuosineljänneksen perättäistä BKT:n laskua, kun taas lama on taantumaa pidempi ja syvempi talouden matalasuhdanne. BKT voidaan esittää myös reaaliarvoisena, jolloin siitä on poistettu inflaation vaikutus. BKT:n kasvun voidaan nähdä olevan valtion harjoittaman talouspolitiikan keskeisin tavoite ja arviointikriteeri.
Työttömyysaste: Työttömyysasteella tarkoitetaan valtion työttömänä olevien, Suomen tapauksessa 15–74-vuotiaiden, prosenttiosuutta saman ikäryhmän työvoimasta. Korkea työttömyysaste kertoo yleensä talouden ongelmista ja tarkoittaa lähtökohtaisesti myös alhaisempaa BKT:tä. Matala työttömyysaste yhdistetään puolestaan vahvaan taloustilanteeseen. Työttömyysaste on keskeisessä osassa valtion talouspoliittista päätöksentekoa.
Talouspolitiikka
Makrotalouteen pyritään vaikuttamaan talouspolitiikan kautta. Talouspolitiikka voidaan jakaa useampaan eri osa-alueeseen, joista kaksi merkittävintä ovat rahapolitiikka ja finanssipolitiikka. Näistä rahapolitiikka on keskuspankin vastuulla, kun taas finanssipolitiikka valtion vastuulla. Käsitellään seuraavaksi tarkemmin raha- ja finanssipolitiikkaa.
Keskuspankit ja rahapolitiikka: Keskuspankkien, kuten Euroopan keskuspankin (EKP), päätehtävänä on ylläpitää hintavakautta. Käytännössä tällä tarkoitetaan inflaation pitämistä vakaana ja ennustettavana sekä mahdollisimman lähellä EKP:n kahden prosentin tavoitetasoa. Keskuspankit vaikuttavat inflaatioon, ja tätä kautta makrotalouteen, rahapolitiikan kautta. Rahapolitiikalla tarkoitetaan käytännössä liikkeellä olevan rahan määrän ja arvon säätelemistä suoraan tai välillisesti. Keskeisin rahapolitiikan keino on ohjauskoron säätäminen. Ohjauskorolla tarkoitetaan korkoa, jonka pankit maksavat keskuspankille lainaamastaan rahasta. Kun keskuspankit nostavat ohjauskorkoa, tulee rahasta "kalliimpaa", mikä lähtökohtaisesti hillitsee kierrossa olevan rahan määrän kasvua. Ohjauskoron laskeminen puolestaan tekee rahasta "halvempaa" ja lähtökohtaisesti lisää kierrossa olevan rahan määrää. Ohjauskoron säätämisen lisäksi esimerkiksi EKP on ottanut vuoden 2007–2008 finanssikriisin jälkeen käyttöön useita uusia pankkien rahoittamiseen ja rahoitustuotteiden ostamiseen liittyviä työkaluja.
Valtiot ja finanssipolitiikka: Valtiot vaikuttavat makrotalouteen finanssipolitiikan kautta. Finanssipolitiikalla tarkoitetaan valtion menojen ja tulojen säätämistä. Tarkemmin ottaen tämä tarkoittaa siis päätöksentekoa julkisesta kulutuksesta ja investoinneista sekä niiden rahoituksesta esimerkiksi verotuksen ja velanoton kautta. Suomessa finanssipolitiikkaa johtaa pääministerin johtama valtioneuvosto. Hyvin yleiseltä tasolta tarkasteltuna finanssipolitiikan avulla pyritään saamaan aikaan tasaista talouskehitystä. Talouden ollessa taantumassa pyritään taloutta siis elvyttämään, kun taas talouden ylikuumentuessa pyritään talouden kasvua hillitsemään. Käytännössä elvyttävä finanssipolitiikka tarkoittaa esimerkiksi verojen alentamista tai julkisen sektorin investointien, tulonsiirtojen ja kulutuksen kasvattamista. Talouskasvua pyritään puolestaan hillitsemään esimerkiksi veronkorotuksilla sekä julkisen sektorin investointien ja kulutuksen rajoittamisella.
Makrotalouden vaikutus kryptovaluuttoihin
Makrotalouden vaikutus kryptovaluuttamarkkinoihin on kasvanut viime vuosien aikana. Tämä on johtunut muun muassa institutionaalisten toimijoiden lisääntyneestä mukaantulosta kryptovaluuttamarkkinoille, johdannaismarkkinoiden kehittymisestä sekä kryptovaluuttojen yleisestä kasvamisesta omaisuusluokkana. Keskuspankit ovat myös toteuttaneet viime vuosien aikana varsin poikkeuksellista rahapolitiikkaa, joka on vaikuttanut laajasti kaikkiin sijoitusmarkkinoihin. Näin ollen makrotalouden seuraamisesta ja ymmärtämisestä voi olla hyötyä, kun pyritään ennakoimaan kryptovaluuttojen hintaliikkeitä lähitulevaisuudessa.
Kryptovaluutat ovat maailmanlaajuinen omaisuusluokka ja näin ollen kryptovaluuttamarkkinaan vaikuttavat useiden valtioiden makrotaloudelliset tilanteet ja päätökset. Yksittäisistä valtioista ja talousalueista merkittävin vaikutus kryptovaluuttamarkkinoihin on ollut viime vuosina Yhdysvalloilla. Yhdysvaltoihin liittyvien makrotaloudellisten indikaattoreiden, kuten inflaatiolukujen, julkaisut ovatkin liikuttaneet viime vuosien aikana välillä voimakkaastikin kryptovaluuttojen kursseja lyhyellä aikavälillä. Makrotaloudellisten indikaattoreiden lisäksi Yhdysvaltain keskuspankin, eli Federal Reserven (Fed), rahapoliittisilla päätöksillä ja lausunnoilla on ollut merkittävä vaikutus kryptovaluuttamarkkinoihin viime vuosien aikana. Rahapoliittisista päätöksistä etenkin ohjauskorkojen laskut ovat vaikuttaneet usein positiivisesti kryptovaluuttamarkkinaan.
Kryptovaluutoista etenkin bitcoinia on kutsuttu useiden kryptovaluutta-asiantuntijoiden suunnalta inflaatiosuojaksi (engl. inflation hedge). Bitcoinin kaltaisen kryptovaluutan ja sen rajallisen maksimimäärän uskotaan nimittäin toimivan suojautumiskeinona fiat-valuuttojen, kuten euron ja Yhdysvaltain dollarin, inflaatiota eli ostovoiman heikentymistä vastaan. Tämän lisäksi monet näkevät kryptovaluuttojen, kuten Ethereumin, mahdollistaman DeFi:n, eli hajautettujen rahoituspalveluiden, toimivan vaihtoehtona perinteiselle pankki- ja rahoitusjärjestelmälle. Kryptovaluuttojen hinnat ovatkin olleet viime vuosien aikana muutamaan kertaan nousussa, kun perinteisessä pankkijärjestelmässä on noussut esiin ongelmia.
Yhteenveto
Makrotalous käsittelee talouden kokonaisuuksia ja keskittyy etenkin syy-seuraussuhteisiin. Keskeisimpiä makrotalouden indikaattoreita ovat inflaatio, bruttokansantuote ja työttömyysaste. Inflaatio mittaa hintojen nousua, BKT kuvastaa valtion taloudellista suorituskykyä ja työttömyysaste kertoo työvoiman tilasta. Makrotalouteen vaikutetaan talouspolitiikalla, joka jaetaan esimerkiksi rahapolitiikkaan ja finanssipolitiikkaan. Keskuspankit, kuten EKP ja Fed, säätelevät rahapolitiikkaa esimerkiksi ohjauskoron avulla, kun taas valtiot harjoittavat talouspolitiikkaa finanssipolitiikan avulla, jossa säädellään julkisia menoja ja tuloja.
Makrotalouden vaikutus kryptovaluuttamarkkinoihin on ollut kasvussa viimeisten vuosien aikana kryptovaluuttojen vakiinnuttaessa asemaansa myös institutionaalisten sijoittajien näkökulmasta varteenotettavampana omaisuusluokkana. Kryptovaluuttojen hinnat reagoivatkin nykyään usein makrotalouden muutoksiin, kuten Yhdysvaltain talousindikaattoreihin sekä Fedin rahapoliittisiin päätöksiin. Makrotalouden ja kryptovaluuttojen suhdetta tarkasteltaessa useat kryptovaluutta-asiantuntijat näkevät bitcoinin inflaatiosuojana, kun taas kryptovaluuttojen mahdollistamat DeFi-palvelut tarjoavat vaihtoehdon perinteiselle pankki- ja rahoitusjärjestelmälle.

Ville Viitaharju
Kryptovaluutta-asiantuntija